PIRULLE PIKKURILLI SUKUPOLVENVAIHDOSTEN VEROTUKSESSA

Sukupolvenvaihdoshuojennuksilla on mahdollista saada olennainen alennus veron määrään, kun yritystä lahjoitetaan seuraavalle sukupolvelle. Huojennus ja sen myöntämisen edellytykset on aina ollut Verohallinnossa suurennuslasin alla. Vastikään saatu oikeustapaus tullee lisäämään tarkastelua entisestään. Ratkaisu kaventaa huojennuksen käyttöaluetta aiemmasta, mutta asiaan voi onneksi myös vaikuttaa.

Lue lisää klikkaamalla tekstiä

Korkein hallinto-oikeus on tuoreessa ratkaisussaan (KHO 2018:163) tiukentanut linjaustaan siitä, voidaanko sukupolvenvaihdoshuojennusta hyödyntää tilanteessa, jossa sukupolvenvaihdoksen kohteena olevan yhtiön varallisuus on pääosin muuta kuin itse ydinliiketoiminnassa tarvittavaa omaisuutta. Ratkaisun jäljiltä oikeuskäytännön aiempi selkeys poistuu. Tämä tarkoittaa käytännössä sitä, että Verohallinnolta haettavien ennakkoratkaisujen tarve tulee kasvamaan olennaisesti.

 

Sukupolvenvaihdoshuojennus kohdistuu yritysvarallisuuteen. Erikseen ei ole säädetty siitä, kuinka tiukasti varojen tulee olla ydinliiketoiminnan käytössä tullakseen huojennetuksi. Laissa ei mm. ole kerrottu, luetaanko yritysvarallisuuteen myös yrityksen henkilökohtaiseen tulolähteeseen luetut varat. Oikeus- ja verotuskäytännössä huojennuksen sateenvarjon alle on otettu muutkin kuin ydinliiketoiminnan käytössä olevan yrityksen varat, jos nämä ”ylimääräiset” varat ovat siitä ydinliiketoiminnasta alun perin kotoisin.

 

Aiemmassa ratkaisukäytännössään KHO on katsonut, että kun yhtiön taseen loppusummasta 60 prosenttia muodostui henkilökohtaiseen tulolähteeseen kuuluviksi katsotuiksi varoista, luettiin yrityksen kaikki varat tästä huolimatta yritysvarallisuudeksi. Uusimmassa asiaa koskevassa ratkaisussa KHO kuitenkin linjaa, että kun taseen loppusummasta noin 80 prosenttia kuului yhtiön henkilökohtaisen tulolähteen varoihin, ei näihin liiketoiminnan ulkopuolisiin varoihin voitu kohdistaa sukupolvenvaihdoshuojennusta. Molemmissa tapauksissa henkilökohtaiseen tulolähteeseen kuuluvat varat oli yhtä lailla hankittu elinkeinotoiminnasta saaduilla tuloilla.

 

Tällainen niin sanottu taseen avaaminen ”oikean” yritysvarallisuuden erottelemiseksi ja huojennetun lahjaverotusarvon laskemiseksi tulee korostamaan ennakkoratkaisun hakemisen tärkeyttä lahjoitusta suunnitellessa. Asialla voi olla suuri merkitys myös alihintaisissa kaupoissa. Ennakkoratkaisua tarvitaan, jotta voidaan etukäteen varmistua siitä, mikä osa yhtiön varallisuudesta kuuluu huojennuksen piiriin ja mikä mahdollisesti ei. Lahjaverokohtelu on huojennetun varallisuuden osalta merkittävästi alempi kuin huojentamattoman.

 

Jälkikäteen tietoon tulevat yllätykset verotuksen suhteen eivät koskaan ole tervetulleita. Jotta ennakkoratkaisun hakemisessa tulee huomioitua kaikki olennaiset seikat, on syytä käyttää apuna asiantuntijaa.

 

Verohallinnon huojennusta koskeva ohje on päivityksen alla.

 

 

Lääkäri A harjoitti toimintaansa täysin omistamansa B Oy:n muodossa. A:n oli tarkoitus luovuttaa B Oy:n osakkeita 12,2 prosenttia kullekin alalle kouluttamattomalle ja sillä työskentelemättömälle lapselleen, jotka oli tarkoitus valita B Oy:n hallituksen jäseniksi. B Oy:n lääkäritoimintaa oli verotettu elinkeinotulon verottamisesta annetun lain nojalla ja vuokraus- ja sijoitustoimintaa tuloverolain nojalla. B Oy:n henkilökohtaisen tulolähteen tulot ovat olleet sen elinkeinotoiminnan tuloihin verrattuna vähäisiä. B Oy:n henkilökohtaisen tulolähteen varojen sekä sen omistamien tuloverotuksessa elinkeinotoiminnan tulolähteeseen kuuluviksi katsottujen taulujen ja juhlarahojen osuus B Oy:n taseen bruttovaroista oli kirjanpitoarvoltaan 81,7 prosenttia ja käyvältä arvoltaan 93 prosenttia. Yhtiön varallisuus koostui siten lähes täysin sen elinkeinotoiminnan ulkopuolisista varoista. Näiden varojen ei ollut osoitettu olevan tarpeen B Oy:n elinkeinotoiminnan harjoittamisessa tai sen jatkamisen tai työpaikkojen säilymisen turvaamisessa yrityksen sukupolvenvaihdoksen yhteydessä. Kun lisäksi otettiin huomioon A:n työpanoksen vaikutus B Oy:n toimintaan sekä verovelvollisten yhdenvertaisuus, kuvatuissa olosuhteissa yhtiön edellä mainittuja varoja ei pidetty perintö- ja lahjaverolain 55 §:n 1 momentin 2 kohdassa tarkoitettuina varoina eikä niitä tullut ottaa huomioon laskettaessa osakeyhtiön yritysvarallisuutena maksuunpanematta jäävän veron osaa perintö- ja lahjaverolain 55 §:n 2 momentin mukaisesti. Ennakkoratkaisu ajalle 12/2018–08/2019. Äänestys 3 – 2.

Perintö- ja lahjaverolaki 55 §

Copyright Serenum Oy  /  Tietosuojaseloste  /  Palvelun toteutus: JPmedia