Peitelty osinko ei ole pitkään aikaan ollut juurikaan esillä korkeimmassa hallinto-oikeudessa tai ruohonjuuritason verotuksessa. Sitä koskeva oikeuskäytäntö on jokseenkin vanhaa. Lähiaikoina KHO on kuitenkin antanut useampia peiteltyä osinkoa koskeneita ratkaisuja. Tämä kertoo siitä, että peitelty osinko saattaa tulla vastaan aiempaa useammin yritysten ja yrittäjien verotuksessa. Peitellyn osingon riskille on siten annettava aiempaa suuri painoarvo yhtiön ja osakkaan välisiä toimia suunniteltaessa.
Peitellyllä osingolla tarkoitetaan sellaista osakeyhtiön varojen jakoa, joka ei toteuta osingonjaon muotovaatimuksia, mutta todelliselta luonteelta kuitenkin on voitonjakoa. Osakkaan tai tämän omaisen saama taloudellinen etuus katsotaan peitellyksi osingoksi, mikäli tämä etuus on saatu osakkuussuhteen vuoksi. Jos esimerkiksi osakas, jolla ei ole autoetua, saa yhtiön auton yksityiskäyttöön veloituksetta tai käypää arvoa alempaan hintaan, autoedun arvoa pidetään helposti peiteltynä osinkona. Samoin yhtiön omien osakkeiden hankinta osakkaalta voi johtaa peitellyn osingon säännösten soveltumiseen, ellei kaupalle ja kauppahinnalle löydy hyväksyttävää liiketaloudellista perustetta.
Peitellyn osingon verotus on korkea sekä yhtiölle että osakkaalle. Yhtiölle tuloutetaan saamatta jäänyt tulo, josta on suoritettava tulovero. Osakkaan saamasta etuudesta on 75 % veronalaista ansiotuloa. Seurauksena voi myös olla veronlisäys viivästyneen veronmaksun vuoksi tai veronkorotus rangaistuksena ilmoitusvelvollisuuden laiminlyönnistä. Lisäksi voidaan joutua maksamaan viivästyskorkoja.
Tuoreessa KHO:n ratkaisussa 2020:43 on käsitelty peiteltynä osinkona huomioitavan tulon määrää, kun yhtiö on hankkinut omia osakkeitaan. Tapauksessa osakas oli ostanut vuonna 2013 yhtiön koko osakekannan (50 osaketta). Hankintahinta oli 10 200 euroa osakkeelta. Vuonna 2014 osakas myi viidesosan näistä osakkeista yhtiölle itselleen hintaan 17 700 euroa osakkeelta. Osakas ilmoitti verotuksessaan saamansa myyntivoiton pääomatulona verotettavana luovutusvoittona, mutta viranomainen katsoi kaupan johtavan pääomatulon verottamisen sijasta peitellyn osingon verotukseen.
Verohallinto ei väittänyt, että osakkaan osakkeesta saama kauppahinta olisi yhtiölle myydessä ollut käypää korkeampi. Tapauksen selostuksesta ei ilmene yksityiskohtia, mutta koska hintaan ei puututtu, vaihtoehdoksi jää, että koko kauppa katsottiin tehdyn osingosta maksettavan veron välttämiseksi.
Tapauksen ydinkysymyksenä oli se, verotetaanko osakkaan saamana tulona 1) kaupassa saadun voiton määrä vai 2) koko saatu kauppahinta. Toisin sanoen, verotetaanko peiteltynä osinkona 75 000 euroa vai 177 000 euroa. Verohallinto oli verotuspäätöksessään kakkosvaihtoehdon kannalla.
KHO pohti ratkaisussaan nettotulon käsitettä peitellyn osingonjaon näkökulmasta ja päätyi ykkösvaihtoehdon käyttämiseen. Ratkaisussa todettiin, että peitellyn osingon suuruutta määrittäessä tulon ulkopuolelle on jätettävä osakkaan osakkeista maksama rahamäärä. Näin ollen peitellyn osingon määrää laskiessa tuli vähentää ainakin vuonna 2013 maksettu kauppahinta. Varainsiirtoveron osalta KHO ei yksiselitteisesti päättänyt mitään. Eri mieltä ollut oikeusneuvos kuitenkin katsoi, että myös varainsiirtovero tulee huomioida peitellyn osingon suuruutta määriteltäessä.
Koska peitellyn osingon säännösten soveltuminen ei edellytä tahallisuutta, voi tahattomastikin tehty toimi johtaa kovaan verotukseen. Jälkeenpäin verotusta ei saada korjattua, vaikka tehty toimenpide peruutettaisiin. Yhtiön ja osakkaiden tulee ehdottomasti toiminnassaan huomioida tämä riski. Jos järjestelyn veroseuraamukset epäilyttävät, Verohallinnolta voi myös hakea päätöksenteon tueksi ennakkoratkaisua. Me autamme mielellämme voitonjakoon liittyvissä kysymyksissä, jotta voitte löytää yhtiöllenne vähäriskisimmän ja verotehokkaimman ratkaisun.